Lukiessani tätä kirjaa pystyin niin samaistumaan kirjoittajan tunteisiin. Varsinkin teksteissä, joissa kerrottiin hänen työpaikastaan, tulivat mieleeni vanhat työpaikat ja harjoittelupaikat, joissa oli samanlainen meininki ja vannoin, etten koskaan sellaiselle osastolle mene töihin. Olen pitänyt tämän periaatteen: jos osastolla ei ole sellaiset hoitotyön periaatteet ja hoitohenkilökunnan kohtelu sellaista johon voisin suostua, äänestän jaloillani ja vaihdan työpaikkaa. Olen ollut onnekas, sillä valmistumiseni jälkeen työpaikkani ovat olleet vain hyviä! Se on myös totta, mitä hän kirjoitti hoitajien palkoista: ulkomailla hoitajia arvostetaan selvästi enemmän ja se näkyy palkkauksessa. Välillä tuntuu, ettei haluta kehittää alan vetovoimaa nostamalla palkkoja ja houkuttelemalla nuoria hoitoalan opintoihin. Päinvastoin yritetään päästä vielä halvemmalla keksimällä erilaisia lyhyitä koulutuksia, joilla voi päästä vanhuksia hoitamaan ja siis laadusta tingitään, kun ei lyhyessä ajassa ehdi kovin kummoista koulutusta antaa. Työvuorojen suunnittelussa on myös petraamista. Paljon enemmän voitasiin kuunnella työntekijöiden toiveita: aina löytyy niitä jotka tykkäävät tehdä viikonloppuja ja niitä jotka eivät haluaisi, samoin on aamu- ja iltavuorojen suhteen. 

Tämä työ on kuitenkin ihan mukavaa, mutta täytyy valita työpaikkansa oikein. Osastonhoitajalla on suunnattoman suuri vaikutus osaston ilmapiiriin. Tiukkapipoinen, kyttäävä ja ymmärtämätön osastonhoitaja saa koko osaston tunnelman kireäksi. Toisaalta huumorintajuinen, työntekijöihinsä luottava ja arvostava osastonhoitaja voi saada rankemmankin työn tuntumaan mielekkäältä.